Ydinajatus
Vaakasuora vesiraja näyttää ensin selvältä jaolta: ylä- ja alapuoli, keho ja kuva, varmuus ja mahdollisuus.
Heijastus mutkistaa jakoa. Toisella puolella oleva hahmo on tuttu, mutta se liikkuu eri painovoimassa ja pakottaa tanssijan katsomaan itseään uudelleen.
Pisarat kokoontuvat, eroavat ja muodostuvat uudelleen menettämättä olemustaan. Ne ovat lempeä vertauskuva identiteetille, joka voi vaihtaa muotoa säilyttäen jatkuvuutensa.
Soolosta tulee duetto ilman toista live-esiintyjää. Digitaalinen kaksoisolento kantaa muistoa, mahdollisuutta ja niitä kokemuksen osia, joita ei voi suoraan tavoittaa.
Teos ei poista rajaa vaan tekee siitä läpäisevän. Yhteys alkaa, kun ero tunnistetaan sen sijaan, että kaikki pakotettaisiin samaksi.