Ydinajatus
Lähes musta alku antaa ensimmäiselle terälehdelle heräämisen painon koristeellisen sisääntulon sijaan.
Vesihihat jatkavat tanssijan liikettä, ja digitaalinen valo vie viivan pidemmälle kuin fyysinen keho pystyy kantamaan.
Terälehdet muuttuvat hajanaisista jäljistä renkaiksi ja kentiksi. Kasvu tallentuu kertymänä, ei äkillisenä spektaakkelina.
Tanssija on välillä kukkien ympäröimä ja välillä jälleen näkyvissä. Näin syntyy rytmi haavoittuvuuden ja itsevarmuuden, pidättyvyyden ja täyteyden välille.
Loppukukinta näyttää pehmeyden voimana. Siro ele ei ole tässä passiivinen, vaan sitkeä kyky avautua uudelleen kokemusten jälkeen.