Ydinajatus
“Susien tanssi” tuo laumavaiston näyttämölle jäljittelemättä eläinten ulkomuotoa. Valppaus, järjestys, yhteistyö ja yhteinen voima näkyvät koreografiassa. Tanssijat erkanevat, lähestyvät, pysähtyvät, seuraavat ja etenevät yhdessä. Jokainen säilyttää oman toimijuutensa mutta reagoi ryhmän rytmiin — aivan kuten sudet lukevat toisiaan vieraassa maastossa.
Lauma ei ole vain hyökkäyksen tai vallan vertauskuva. Se kertoo myös harkinnasta, luottamuksesta ja hiljaisesta yhteisymmärryksestä, joiden avulla ryhmä kohtaa tuntemattoman. Yhden ihmisen voima on rajallinen, mutta yhteinen tavoite kokoaa erilaiset energiat. Pienistä ryhmistä kasvaa lopulta kokonainen ensemble, ja teos kulkee yksinäisestä suunnan etsimisestä tuen löytymiseen ja yhteiseen etenemiseen.
Visuaalinen maailma rakentuu syvästä mustasta, kylmän valkoisesta valosta ja jäisistä sinisistä sävyistä. Terävät muodot, pystysäteet ja risteävät viivat vihjaavat metsistä, rotkoista ja pimeyden rajoista sekä lauman kulkureiteistä. Kun tanssijoiden paikat vaihtuvat, kuva avautuu, sulkeutuu ja venyy heidän ympärillään. Näyttö ei jää taustaksi, vaan muuttuu eläväksi tilaksi, jossa kehot liikkuvat.
Tanssijat tuovat lavalle todellisen kehon ja tahdon; näyttö tekee näkyväksi tunteen ja yhteisen energian, jotka muuten jäisivät piiloon. Kun ryhmä hajaantuu, visuaali jakautuu erillisiksi alueiksi. Kun se kokoontuu, valokentät yhdistyvät ja täyttävät näyttämön. Esiintyjien ja virtuaalisen tilan vuoropuhelu saa yleisön kokemaan lauman syntymisen ilman yhtä ainoaa susihahmoa.
Teos alkaa pidätellystä, tarkkaavaisesta hiljaisuudesta ja avautuu vähitellen vapautumiseen. Nopeuden ja voiman rinnalla se puhuu liittolaisten löytämisestä, luottamuksen rakentamisesta ja yhteisen suunnan valitsemisesta paineen ja epävarmuuden keskellä. Vahva ryhmä ei pyyhi yksilöä pois. Se antaa jokaiselle paikan yhteisessä tarkoituksessa ja auttaa hänen voimansa kasvamaan.
