Ydinajatus
“Rajaton näkemys” ei tavoittele loputonta tehostemäärää, vaan vapauttaa tuttua havaintoa sen rajoista. Kirjaimesta voi tulla esine ja kuutiosta kumppani.
Illuusio toimii hiljaisen sopimuksen varassa. Yleisö tietää, ettei esineellä ole todellista painoa, mutta tanssijan ajoitus tekee siitä hetkeksi uskottavan.
Arjen symbolit vapautuvat tavallisesta tehtävästään. Typografia ei ole enää vain tietoa eikä geometria vain rakennetta, vaan molemmista tulee esityksen materiaalia.
Todellisen kehon rajat tekevät virtuaalitilasta uskottavan. Kun käden täytyy kurottaa, pysähtyä ja kantaa täsmällisesti, näyttö vaikuttaa vapaammalta eikä vähemmän todelta.
Lopulta teos pyytää katsojaa säilyttämään uteliaisuuden. Näkemys muuttuu rajattomaksi aina, kun lykkäämme ilmeistä vastausta ja katsomme uudelleen, miksi kuva voisi muuttua.